Mitä tapahtui Caiusille ja Noelille?

Tervehdys!
Tracon on ohi ja elämä palaa tylsille raiteilleen.
Tai sitten ei, cosplayjaajan näkökulmasta tämä on vain uusi alku.

Vaikka Traconin WCS-kisan kanssa kävi köpelösti ja emme lavalle saakka päässeet jatkamme kohti seuraavaa projektia.
Mutta nyt pienoinen selvitys. . . 

MITÄ TAPAHTUI CAIUSILLE JA NOELILLE
Kaikki alkoi jo perjantaina, kun ystäväiseni älysi, kuinka paljon tehtävää hänen asussaan vielä oli ennen aamua. Ja koska WCS on parikilpailu olihan minun jätettävä oman asun teko ja autettava ystäväistäni, kun oma asuni oli vain kiinnikkeitä vaille valmis. Oletin, että kerkeäisin tekemään kiinnikkeet seuraavana päivänä tunnissa. Raadoimme yömyöhään Noelin asun kimpussa, mutta silti seuraavalle päivälle jäi pirusti duunia. 

Lauantaiaamu sarasti ja olin yön aikan tullut kipeäksi, kurkku oli kuin raastimella raastettu, nenä valui kuin Niagaran putoukset ja kuume teki olosta vieläkin tukalamman, mutta silti piti jatkaa asun tekoa parhaan mukaan. 



Saavuimme Traconiin kirjaimellisesti viime tipassa, n. 1 minuutti ennen kuin viimeistään pitäisi olla ilmoittautunut. Ja siitä suoraan kipitimme pukuhuoneilla jatkamaan asu tekoa. Olin aliarvioinut kiinnikkeiden laiton, joka johti siihen ettei asu pysynyt kasassa vaan tippui pois päältä, eikä edes arkkiviholliseni kuumaliima auttanut. Noelin asusta taas puuttui, vaikka mitä. Kiireessä ommellut saumat repsottivat rumasti, liimatahroja ympäri asua, lankoja roikkui ja ase hajosi pitkin Tampere-taloa. Yritimme  viimeistellä asuja niin hyvin kuin siinä ajassa ja niillä välineillä pystyi ja juuri sen takia menimme tuomarointiin tunnin myöhässä. Haluan pyytää anteeksi tuomareilta ja kiittää kärsivällisyydestä.

Tuon tuomaroinin jälkeen  ymmärsimme etteivät asut pysyisi kasassa esitykseen saakka ja muutenkin koimme etteivät keskeneräiset asut ole kriteerejämme täyttäviä, joten luovutimme suosiolla.
Luovuttaminen oli tuossa tilanteessa mielestämme järkevin ratkaisu ja pahoittelen ettette päässeetkään näkemään asujamme, sillä moni odotti niiden näkemistä innolla.
Voin taata, että tulette vielä joskus näkemään Caius asuni, mutta Noelia ette tule näkemään sillä ystäväiseni ei sitä aio valmiiksi tehdä.

Mutta nyt toistaiseksi jätän Caiusin asun teon. Maku sen tekoon meni, mutta silti haluan vielä joskus pukea sen täydellisenä päälle.

Muuten Tracon meni mukavan leppoisasti ystävien kanssa hengatessa ja stalkatessa muiden ihmisten asuja :*:・(￣∀￣)・:*:

Eli lauantaina pyörin Traconissa Yuno Gasain asussa ja sunnuntain Kanatan asussa.

Oli aika kuumottavaa, kun olin ollut neljän seinän sisällä about 2 kuukautta ja sitten yhtäkkiä hirmuisen ihmismassan sekaan. Tuli siinä huomattua, että olen muuten oikeasti aikamoinen kotirotta joka on unohtanut, miten suomea lausutaan ja osa sanoistakin oli ihan hakusessa eli eikun takaisin äidinkielen tunneille.



Törmäsin conialuuen ulkopuollella ikävään ja loukkaavaan käytökseen. Olin Yuno asussa lauantai päivän joka siis on koulupuku. 
Välillä korviin kantautui ihmisten "hiljaisia" ajatuksia asustani "Toi on ihan ku hentai elokuvasta","Käy kysyyn pääsetkö seuraavaan pornoelokuvaan mukaan", "Tolta sais varmasti halvalla", "Mä voisin olla ton rehtori ja sitten vähän ue ue ue" .
Tuollaisia kommenteja lenteli ja voin sanoa, että en enää ikinä pukeudu koulupukuun, en halua kuunnella halventavia komentteja.
Mutta valitettavasti ei se tuohon loppunut.
Subwayn jälkeen ystäväiseni lähtivät bussilla kotiin vaihtamaan jotain sopivampaa iltabileitä varten ja minä rassukkana jäin yksin joten lähdin Tampere-taloa kohti. 

Takanani käveli jätkäporukka jotka puhuivat jotain, mutta en kuullut sen tarkemmin ja seuraavaksi tunsinkin, kun yksi näistä neropateista puristi persettäni. Pysähdyin säikahdykestä ja jäädyin, koska en millään muotoa siedä että minuun kosketaan. Jätkäporukka ohitti minut nauraen ja tapulleen neropatille jonka mielestä idea oli "hauska".
Minua alkoi kuvottamaan, miten idiootteja ihmiset ovat, vaikka minulla on päälläni cosplay-asu se ei oikeuta koskemaan minuun tai herjaamaan.
Toivon todella, että olin ainut jolle näin conin aikana kävi, sillä kyllä siitä jäi takaraivoon fobia käyttää hametta.

Minun ei pitänyt ostaa mitään conista, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun silmiini osui Sengoku Basara mangaa. Vaihtoehtoina oli ostaa mangat ja syödä kuukaden loppuun makaroonia tai sitten jättää ostamatta ja syödä kunnon pihviä, rakastan Sengoku Basaraa yli kaiken joten päätös oli liian helppo.
Voin vieläkin kuulla korvissani kukkaroni nuuhkyttämisen.
Joten jälleen kerran palaan makarooni-dietille (･_･ 三･_･)

Olin yllättynyt Dramatical Murder cossien määrästä, joka sinänsä häiritsi conittamista ja kuten kuvasta näkyykin syy.Totean tähä väliin, että olen pelanut sitä aivan liikaa (100% pelattu läpi)
Ja nyt käy oman Aoba asuni niin, että teen vain takin itselleni talveksi ja lopun asua sitten kun jaksan (*ﾟ.ﾟ)ゞ

Ja antakaas aploodit hienoille photoshoppaus taidoilleni
(●´ω｀●)